Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat ja kaatuneiden omaiset - bästa festpublik,
Kun kansallinen veteraanipäivä viimeksi järjestettiin Turussa vuonna 2011, oli tilaisuudessa oli läsnä isoenoni Valtter Suomi. Valtter oli Kannaksen veteraani, ja taistellut Nietjärvellä Veteraanitoiminta oli Valtterille erityisen lähellä sydäntä ja hän oli ylpeä Suomesta ja Suomen nuorista ja hänen toiveenaan oli, että me nuoremmat katsomme rohkeasti tulevaisuuteen.
Tulevaisuus on aina nykyisen sukupolven lahja seuraaville. Sota-ajan sukupolvet antoivat meille kuitenkin lahjoista kalleimman. Vapaan ja turvallisen isänmaan.
Tuo veteraanien tekemä uhraus elää yhä suomalaisen yhteiskunnan arvoissa, puheissa ja teoissa. Kunnioitamme sotiemme sukupolvien työtä muistamalla mitä vapaan isänmaamme eteen on tehty ja ottamalla päätöksissämme huomioon menneisyyden opit.
Me suomalaiset tiedämme, kuinka kipeä tuo uhraus oli. Me tiedämme, että vaikka sotavuodet jättivät kipeimmän jälkensä rintamalla olleisiin sotilaisiin ja heidän perheisiinsä, niin ne koskettivat jokaista suomalaista.
Sodan kylmä kosketus tuntui pelkona nuoren rintamalle lähetetyn sotilaan rinnassa. Se näkyi kenties tyhjänä tuolina perheen ruokapöydässä, kun isä ei enää palannut sodasta kotiin. Se oli läsnä sotaorvoksi jääneen lapsen kaipauksessa.
Se kulki mukana sotalesken hiljaisessa surussa ja vierellä evakkojunassa Karjalan kotinsa hyvästelleiden katseissa. Se muistutti itsestään kipuna, jota kantoivat tuhannet sotainvalidit. Ja se viilsi painajaisissa, kun sodan kauhut valtasivat mielen yö toisensa jälkeen.
Genom dessa och många andra erfarenheter har minnet av kriget ristat sig in i finskheten och påverkar fortfarande hur vi ser på oss själva, på varandra och på Finlands plats i världen.
Hyvät juhlavieraat,
Seuraavien vuosien aikana siirrymme vääjäämättä veteraanien ajasta kohti perinneaikaa. Aikaa, jolloin nuoret sukupolvet, eivät pääse enää kohtaamaan teitä sotiemme sukupolvia. Tarinoihin ja muistoihin tulee näin yksi kertoja väliin.
Tässä ajassa meitä velvoittaakin yhä vahvemmin Veteraanin iltahuudossa esitetty toive:
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa.
Meidän lupauksemme on muistaa ja kertoa.
Ärade festpublik,
I Europa pågår ett storskaligt krig som inleddes av vårt grannland Ryssland. Kriget i Ukraina är inte fysiskt långt borta från oss finländare, och desto närmare känns det på grund av våra egna erfarenheter. Många upplever att de egna berättelserna eller familjens berättelser från Finlands krigsår nu blir verklighet i Ukraina.
Olenkin ylpeä siitä, että suomalaisten tuki Ukrainalle on ollut vankkumatonta ja niin sen pitää olla myös tulevina jälleenrakennuksen vuosina.
Hyvät juhlavieraat,
Kansallisen veteraanipäivän teemana on tänä vuonna "Sotiemme opetukset - Tulevaisuutemme turvaksi". Niistä tärkein ja tunnetuin lienee jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin talvisodan opetuksia kuvaava lause: ei enää koskaan yksin.
Ukrainan sota sai suomalaiset toimimaan vakaasti, mutta päättäväisesti. Nato ei ole enää optio, vaan me olemme nyt puolustusliiton täysivaltaisia jäseniä. Me emme enää seiso arvaamattoman edessä yksin.
Silti työmme ei ole valmis. Itsenäinen Suomi tarvitsee tulevaisuuden rakentajansa ja turvaajansa joka päivä. Vartiovuoro vaihtuu sukupolvelta toiselle ja jokainen sukupolvi kirjoittaa itsenäisen maamme tarinaan uuden luvun.
Låt oss tillsammans se till att det nya kapitlet skrivs så att såväl tidigare som framtida generationer kan vara stolta över det.
Näillä sanoin haluan toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi Turkuun juhlimaan kanssamme Kansallista veteraanipäivää.
Comments