Hyvät avajaisvieraat, hyvät taiteen ystävät,
On suuri ilo ja kunnia myös omasta puolestani toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Iiu Susirajan upean Ei mikään helppo nakki -näyttelyn avajaisiin.
Tämän upean kansainvälisen, mutta samalla myös ennen kaikkea turkulaisen taiteilijan tähän saakka suurimman yksityisnäyttelyn saaminen tänne Wäinö Aaltosen museoon on todella suuri kunnia. Susiraja on yksi tämän hetken kiinnostavimpia ja kysytyimpiä taitelijoitamme maailmalla ja vasta toinen suomalainen taiteilija, joka on saanut yksityisnäyttelyn New Yorkin modernin taiteen museoon MoMaan.
Pääosa MoMassa ja monissa muissakin maailman gallerioissa ja museoissa ihastuttaneista Susirajan teoksista on kuvattu täällä Turussa Susirajan kotona. Hepokullasta ponnistaneen ja muun muassa Turun Taideakatemiassa opiskelleen Susirajan taide on levinnyt laajalle, mutta kotonaan se on täällä Turussa.
Tänään avautuvassa näyttelyssä on esillä töitä taiteilijan koko uran ajalta, mukaan lukien aivan uusia teoksia. Valokuvien ja videoiden lisäksi näyttelyssä nähdään installaatioita, piirroksia sekä veistoksia, joihin taiteilijan työskentely on viime vuosina laajentunut.
Voisikin sanoa, että tänään täällä WAM:ssa ympyrä tavallaan sulkeutuu, näin taiteilija itsekin on todennut. Viime keväänä, kun näyttely julkistettiin, Susiraja totesi haastattelussa, että Wäinö Aaltosen museo on ollut jo lapsuudesta saakka hänen lempimuseonsa, johon hänelle liittyy monia hyviä muistoja.
Hyvät avajaisvieraat,
Taide on parhaimmillaan silloin, kun se haastaa, herättää ajatuksia ja kykenee kertomaan tarinoita. Siksi paras taidekokemus ei ole koskaan yksisuuntainen, vaan se syntyy vuorovaikutuksesta teoksen ja sen kokijan välillä. Jokainen meistä katsoo teosta aina omasta näkökulmastaan. Kuten ranskalaisamerikkalainen esseisti Anaïs Nin on hyvin kuvannut: “We don't see things as they are, we see them as we are.” Taiteen aistinvarainen kokeminen muuttuukin usein tunnetason reaktioksi, joka on jokaisella meistä uniikki.
Siinä missä Susiraja ei itse juuri selitä teoksiaan tai avaa niiden taustoja, niin kokijoiden omaa kokemuspiiriä teokset haastavat. Susirajan taide haastaa meidät pohtimaan, mitä ovat ne mielemme normit, stereotypiat ja oletukset, jotka ohjaavat meitä arjessamme usein tiedostamattammekin. Kun mielemme parahtaa Susirajan teosta tutkiessa, että ”eihän noin nyt voi tehdä!”, niin pääsemme haastamaan myös omaa ajatteluamme.
Vaikka taitelija itse on kertonut, ettei yhteiskunnallinen kantaaottavuus ole hänen teostensa ytimessä, niin Susirajan teokset puhuttavat ja puhuttelevat. Ehkä juuri jännite arkisen ja absurdin välillä on se voimakas elementti, joka vetää Susirajan taiteessa ainakin minua puoleensa.
Olen seurannut Susirajan uraa jo pidempään ja tunnustaudun teosten ystäväksi. Minulle Susirajan teokset näyttäytyvät maailmaa, ihmisyyttä ja naiseutta humoristisella, mutta silti älykkäällä tavalla kuvaaviksi. Teosten mielikuvilla leikittelevät nimet luovat myös oman kerroksensa Susirajan taiteen tulkintaan.
Susiraja esiintyy lähes kaikissa teoksissaan itse. Hän on teoksissa läsnä omana itsenään, mutta silti etäisenä ja neutraalina. Itse hän on haastattelussa kuvannut, että oma keho on hänellä teoksissa ikään kuin yksi työkalu. Keskeistä on kuvien miljöö, valitut esineet ja mitä niissä tapahtuu, ei Susiraja persoonana. Silti Susirajan omaperäinen ja tunnistettava performatiivinen tyyli jää kerrasta mieleen ja kutkuttamaan.
Hyvät näyttelyvieraat,
Iiu Susirajan näyttely on viimeinen näyttely WAMissa ennen museon peruskorjauksen alkamista. Museon peruskorjaus on osa Turun tulevien vuosien mittavia strategisia kulttuuri-investointeja, jotka keskittyvät Aurajoen varrelle niin sanotun Kulttuurirannan alueelle. Kulttuurirantaan kuuluvat uudistuvan WAM:in lisäksi esimerkiksi Taiteen Talo, Kaupunginteatteri sekä Forum Marinum.
Aivan tähän WAM:in kylkeen rakentuu parhaillaan myös uusi upea musiikkitalo Fuuga ja kokonaisuutta tulee myöhemmin täydentämään myös Linnakaupunkiin rakentuva Historian ja tulevaisuuden museo, jonka suomalaisessa mittakaavassa täysin poikkeuksellista kansainvälistäkin kiinnostusta herättänyt arkkitehtuurikilpailu tuli juuri päätökseensä.
Silti hienoimmatkaan seinät, eivät yksin tee Turusta kulttuurikaupunkia. Vaan sen sydämenä toimivat ihmiset. Omistautuneet ja lahjakkaat taiteilijat ja muusikot, joista ehdottomiin huippuihin myös Iiu Susiraja kuuluu.
Haluankin päättää tämän avajaispuheeni muistoon, jonka Susiraja on aiemmassa haastattelussaan kertonut. Hän muisteli, miten oli päiväkotiryhmänsä kanssa vieraillut WAM:issa, istunut opasta odottaen museon rappusilla ja vaikuttunut jo ensi vierailullaan. Myöhemmin hän on myös työskennellyt museossa näyttelyvahtina. En maltakaan olla leikittelemättä sillä ajatuksella, että tämänkin kevään aikana Susirajan näyttelyä saapuvat katsomaan useat turkulaiset lapsiryhmät. Ehkä sielläkin joukossa on joku, jonka näyttelyn avajaisissa saamme Susirajan innostamina olla mukana täällä Wäinö Aaltosen museossa muutamien vuosien päästä.
Juuri tällaisista pienistä isoista elämyksistä syntyy nähdäkseni elävä kulttuurikaupunki. Se inspiroi, innostaa ja antaa elintilaa kulttuurin tekemiselle ja siitä nauttimiselle elämän eri vaiheissa aina taidekasvatuksesta kulttuurin seniorityöhön saakka. On kiistaton tosiasia, että kulttuuri tekee hyvää. Se on sivistyksen, hyvinvoinnin ja demokratian perusta, jolla on valtava uudistava voima.
Susiraja ei ole tänään henkilökohtaisesti paikalla, mutta haluan silti lämpimästi kiittää häntä siitä, että saamme nauttia tästä upeasta taiteesta täällä sen syntysijoilla Turussa.
Näillä sanoilla minulla on ilo avata Iiu Susirajan upea Ei mikään helppo nakki -näyttely. Toivotan teille kaikille antoisia hetkiä turkulaisen maailmanluokan taiteen parissa.