Wokettaako?

Kokoomusnuoret järjestivät viime viikolla tilaisuuden, jonka otsikko oli “Woke - uhka länsimaiselle sivilisaatiollle”. Wokea käytetään otsikossa varoituksena, jopa uhkakuvana.

Alun perin sana viittasi USAssa hereillä olemiseen – tietoisuuteen epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä. Siihen, että nähdään myös ne rakenteet, jotka eivät kohtele kaikkia ihmisiä tasavertaisesti. Jos tämä on “wokea”, se ei ole uhka länsimaiselle yhteiskunnalle. Näen siinä pyrkimyksen tehdä yhteiskunnasta oikeudenmukaisempi. Tästä aiheesta kirjoitti erinomaisen blogin myös Kokoomuksen valtuutettu Matti Aalto-Setälä.

Länsimaisen sivistyksen perusta on yksilön arvo, oikeusvaltio ja ajatus siitä, että laki suojelee heikompaa. Naisten oikeus koulutukseen, omaan kehoon, työhön ja taloudelliseen itsenäisyyteen ei ole mikään sivujuonne historiassa – se on osa sitä kehitystä, joka on tehnyt yhteiskunnistamme vakaampia ja vauraampia. Sama koskee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Jokainen askel kohti yhdenvertaisuutta on vahvistanut yhteiskuntaa, ei heikentänyt sitä.

Samaan aikaan on rehellistä todeta, että myös keskustelukulttuuri on muuttunut. Joskus raja rakentavan keskustelun ja moraalisen ylemmyyden välillä hämärtyy. Ihmisiä leimataan vääristä sanoista tai epätäydellisestä ymmärryksestä. Kaikki eivät pysy terminologian vauhdissa mukana, eikä inhimillinen erehdys tee kenestäkään pahantahtoista. Sekä “woke” että sen vastustaminen ovat nousseet kulttuurisotien ytimeen. Niistä on tullut symboleita, joilla mitataan, kuka kuuluu mihinkin leiriin.

Minulle tasa-arvo ei ole ideologinen iskulause. Se on käytännön politiikkaa. Se tarkoittaa sitä, että puutumme sukupuolittuneeseen väkivaltaan. Että korjaamme palkkakuoppia. Että tunnistamme nuorten miesten syrjäytymisen. Että varmistamme, ettei kenenkään tarvitse pelätä identiteettinsä vuoksi.

Länsimainen yhteiskunta ei murene siitä, että ihmiset saavat olla omia itsejään. Se murenee, jos alamme hyväksyä ajatuksen, että toisten ihmisarvo on neuvoteltavissa tai jos annamme kulttuurisotien ja kollektiivisten leimojen määrittää yksilön arvon.

Jos “woke” tarkoittaa sitä, että puolustetaan ihmisarvoa ja vastustetaan syrjintää, silloin se ei ole uhka. Mutta jos keskustelusta tulee huutamista, leimaamista ja vastapuolen inhimillisyyden kiistämistä, silloin olemme kaikki väärällä tiellä.

Tarvitsemme vähemmän leimoja ja enemmän rohkeutta kohdata toisemme ihmisinä.

Sivistys syntyy siitä, että pidämme toisiamme arvokkaina myös erimielisyyden keskellä.