Osallistuin tänään Turun Tuomiokirkossa rukoushetkeen rauhan puolesta. Sytytimme arkkipiispa Tapio Luoman ja ortodoksiseurakunnan kirkkoherra Ion Duracin kanssa kynttilän ukrainalaisille.
Vuosi sitten helmikuun 24. päivän aamuna heräsimme uutisiin siitä, että Euroopassa oli syttynyt sota. Vår granne Ryssland hade startat ett brutalt anfallskrig mot Ukraina.
Niin minun, kuin monen muunkin suomalaisen rintaa kouraisi tuona aamuna aivan erityisellä tavalla.
Uutiskuvat pommitetuista kaupungeista, pakenevista ihmisistä kävelemässä kohti turvaa, äideistä nukuttamassa lapsiaan pommisuojissa ja isistä hyvästelemässä perheitään ennen rintamalle lähtöä, koskettivat meitä suomalaisia syvältä. Moni varmasti ajatteli, että Ukrainassa elettiin nyt todeksi omaa tai oman perheen tarinaa Suomen sotavuosilta.
Ehkä juuri omien kokemuksiemme ja taustamme takia suomalaisten tuki Ukrainalle ja ukrainalaisille on ollut valtavaa. Kaupungeissa ja kunnissa olemme saaneet tarjota sotaa pakeneville turvallisen kodin ja ukrainalaisille lapsille muun muassa mahdollisuuden jatkaa koulussa. Olemme yrittäneet turvata arjen, kun kaikki sen peruselementit ovat horjuneet. Olemme toivottaneet jokaisen ukrainalaisen tervetulleeksi Turkuun, rakentamaan arjestaan turvallisempaa. Niin pitkäksi aikaa kun tarvetta on.
Synkkyyden keskeltä nousee kuitenkin yksi toive: toive rauhasta ja toivosta. Toive vapaasta Ukrainasta. Usko siihen, että ihmisyys kantaa.
Tron på att även i det djupaste mörker fortsätter mänskligheten att leva, att vi som människor också kan skapa ljus och hopp för varandra. Mitt i lidandet och ondskan måste hoppets låga lysa ännu starkare.
Viestini Ukrainalle ja Ukrainalaisille on:
Turun ja turkulaisten tuki Ukrainalle on vahvaa, se ei horju ja se jatkuu niin kauan kuin sille on tarvetta. Olemme solmineet ystävyyskaupunkisopimuksen Harkovan kanssa ja yhdessä turkulaisten ja Turun seudun asukkaiden ja yritysten kanssa lahjoitimme Harkovaan lämmittimiä ja aggregaatteja. Turun tuki näkyy kaupungissa myös konkreettisesti : Ukrainan liput liehuvat Läntisellä Rantakadulla ja Kirjastosilta on illasta toiseen Ukrainan väreillä valaistu. Meidän sydämemme, ajatuksemme ja rukouksemme ovat Ukrainassa.
Toivon, että virren 541 Yö synkkä on jo hälvennyt sanoma kantaa myös Ukrainaa ja ukrainalaisia. Virren ensimmäinen säkeistö menee näin:
Yö synkkä on jo hälvennyt,
taas valo varjot voittaa.
Suo, Herra, että meille nyt
myös uusi armo koittaa,
myös uusi armo koittaa.
Valo tulee voittamaan pimeyden. Ljuset kommer att besegra mörkret. Slava Ukraini.
Comments